Hyvaa Ystavanpaivaa - Happy Valentine's

Pitka aika on paassyt vierahtamaan viime kirjoittelusta mutta viela olen taalla ja sinnittelen. Helmikuu on paassyt puolivaliin eika taman vuoden lupauksia ole viela alettu lunastelemaan edes. Siis mina en luvannut, uusi vuosi lupasi minulle, ihan mun oma versioni uudenvuodenlupauksista.

Toivossa elan etta jokin muuttuu, jotain perustavaa muutosta on tarvis tapahtua kun jos ei talla tavalla jaksa jatkaa niin muutostahan se tietaa.

Tyopaikka, asunto.... mita sita vois muuttaa, tietty itseaan voisi muuttaa mutta se saa viela odottaa..

Katsotaan mita tuleman pitaa.....

****************************

Been a while since the last post but here I still am - hanging. It is mid-February and this year's resolutions have not materialised yet. I do not mean resolutions I have given but the resolutions the year has given me - the promises of a crisp brand new year. This is my own version of the "New Year resolution game".

I live in hope that something will change, a fundamental change is needed as carrying on as always is not an option. And that means change then...

New job, new house.... what else? Myself but that can wait a wee while longer.

Time will tell, watch this space....

Uudenvuodenaatto - New Year's Eve

Here I sit, watching telly by myself. Not sad, no, just a bit confused. Where did all those busy years go? Suddenly, I have no underage children, no REAL responsibilites and I am free! OMG how that word was tempting me all along when I felt that my days were filled with everything but time for me.

Now, when I have time for me, what do I do with it? And, I was the selfish mother who held a full-time job and saw friends, volunteered and so on. Yet, I feel I am not trained and prepared to do WHATEVER I WANT!

Today is the day for resolutions. What is going to be my main resolution? Do I actually know what I want?

There is a lovely poem by a Finnish poet, Eeva Kilpi. She often writes about women.

Going to sleep, I think:
Tomorrow I will heat up the sauna,
Pamper myself,
Walk, swim, wash,
Invite myself to evening tea,
Speak to myself in a friendly and admiring way, praising:
You brave little woman,
I believe in you.

- Eeva Kilpi - **

Maybe one of my resolutions is to get to know myself, find out who I am and especially WHY I am, maybe I have something to tell that I should listen to?

**
[Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta 1976]

Tammikuu on ohi - January is over!

Yritan paivittaa tana vuonna ainakin kerran kuukaudessa, tieda hanta lukeeko naita monikaan mutta on ainakin jonkinlainen "loki" mita selailla vuoden lopulla. Tana vuonna on NE synttarit ja olen ajatellut etta pitaisko sita tehda jotakin vai ei. Tavallaan olis kiva juhlistaa 50-vuotispaivia, toisaalta ne saattais olla ihan kiva unohtaakin. Hmmm.... mietintamyssy on kaytossa!
Minulla on roppakaupalla suunnitelmia taman vuoden varalle - nyt olen jo kayttanyt kuukauden enka tieda riittaako aika kaiken tekemiseen. Edessa on ainakin:

• tyon uudelleenarviointi, mika tarkoittaa sita etta JOTAIN on tapahduttava tana vuonna, uusi tyo, uudet tehtavat vanhassa tyopaikassa, jotakin......
• taloudellinen tilanne PITAA parantua, 8 vuotta kuralla on ihan tarpeeksi kenelle vaan
• kuntoa TULEE kohottaa, viela ei voi jaada kiikkustuoliin ihmettelemaan

Jos oikein reippaaksi ryhdyn niin saatan jopa alkaa viikottain suunnittelemaan ja kirjaamaan aktiviteetteja tassa omassa blogissani.

Kaikki on viela mahdollista, vuosi on vasta alussa!

**********************************************

I am aiming to update my blog at least once a month this year - whether anyone reads the postings I do not know - at least I will have a "log" of what's been happening to me when this year ends. This is the year for THAT birthday and I have been pondering whether or not I should do something. On the other hand it would be nice to celebrate the big five-o but then also it might be a good thing to forget all about it. Erm.... thinking cap is in use!

I have a bucketful of plans for this year - now already a month has passed, might not have enough time to do everything. The main plans/tasks/aims for this year are at least:

• rethinking of work, which means that SOMETHING has to change, either I get a new job in a new workplace OR new job role in the old workplace, but seriously just something has to change.....
• financial situation HAS TO improve finally, 8 years in red and poverty is enough for anyone
• fitness HAS TO be improved, it is not yet time to stay put and start knitting

If I get really brave, I might start updating my blog weekly by jotting down my activities and plans.

It is all possible, the year is still fresh and crisp and new!!

Hyvaa Juhannusta - Midsummer/solstice

Alkaa tama bloggaus olla sillai vaan "jouluna ja juhannuksena" hih, niin paljon on kerinnyt tapahtua ettei ole kerinnyt/jaksanut kirjoitella. Lapsia on muuttanut kotoa/takaisin kotiin ja keskikoulun paattokokeita on kanssa pakerrettu kovasti. Suomessa olen lennahtanyt kahdesti vapun ja juhannuksen valissa seka duunissa olis ihan tarpeeks vaikka kahdelle.

Keskimmainen siis paluumuutti Suomeen ja on nyt asettunut opettelemaan kielta, myos opettelussa ovat seuraavat:
Lapsi 19v: "siis hei mulla ei ole yhtaan ruokaa jaakaapissa"
Aiti: " siis oletko kaynyt kaupassa"
Lapsi: " no en viela, taa on ihan tosi raskasta taa kaikesta ite huolehtiminen"
Aiti (mutisee itsekseen): "taitaa sita aidin touhut saada jonain paivana arvostusta" (aaneen): no, nyt sitten uskot etta ei ne kotonakaan ruokakeijut tayttaneet sita jaakaappia, kylla sita ruokaa saa sinne ihan urakalla raahata"

Kotiinpalannut esikoinen (23) taasen osaltaan:
" Hammastahna on loppu"
Aiti: "ole hyva ja osta kaupasta!
Esikoinen: (syva hiljaisuus, paheksunnan voisi melkein kasin koskettaa)

Kuopus (16): "Yesss, ei enaa ikina koulua"
Aiti: "mites toi lukio syyskuussa?"
Kuopus: "joo joo, mutta sinne on aikaa!"

Hmpf!!!!
****************************************************
Edit 6 August 2011 for the benefit of those who like to understand what they read :-)

This blogging has reduced to something like "at Christmas and Midsummer -times" lol so much has happened that I have neither had time nor strength to write. Children have been moving out of home/back home and the GCSEs have caused one to work hard. I have popped in Finland twice within a few weeks and at work I could easily be doubled, busy times.

So, middlest one returned back to Finland (reverse immigrated?) and has now settled there and is learning the language. Also he is practising the following skills:
Child 19 yrs:"Well, I have not a morsel of food in my fridge!"
Mother: "So, have you been to the shop?"
Child: "Not yet, this is too hard this looking after myself!"
Mother (under her breath): it just might be that mum will be appreciated one day", (out loud): "well now you believe that the fridge was not filled by the food fairies at home either, it was hard work to keep it stocked up"

First born 23 yrs: " We've run out of toothpaste."
Mother: "buy some from the shop please"
First born: (deep silence, disapproval so tangible)

Youngest 16 yrs: "yesssss, school's out forever....!"
Mother: "What about A-levels in September?"
Youngest: "yes yes yes, that is ages away!"

Hmpf!!!!

Mietintamyssy - Thinking cap

Nythan tulikin pitka tauko bloggailussa, lukenut olen joka paiva kaikkien muiden blogeja mutta jostain syysta ei ole tullut omaa paivitettya. Kohta on huhtikuu (mun synttarikuu elika tykkaan kovasti) ja mulla on ihan selvasti ollut sellanen nakymaton mietintamyssy paassa jo pidemman aikaa. Aikaisemmassa blogissa jo viittasin sellaiseen tienhaarassa olon tunteeseen ja se tunne vain vahvistuu koko ajan. En tieda onko tassa jotain keski-ian kriisia pukkaamassa mutta sellainen on olo etta jostain kohtaa tulee muuttua elama sellaiseksi etta siita minakin kykenen tykkaamaan! Pohtinut olen niin alanvaihtoa kuin maastamuuttoakin, molemmat voimia vaativia, kiemuraisia ja jopa saattaisivat olla peruuttamattomia. Sisallani karsimaton mina polkee jalkaa ja huutaa etta "mina en ala tata enaa, en tykkaa, jossain muualla on parempi, jotain muuta tekemassa". Ja kun yritan ihan natisti kysella talta sisaiselta aanelta etta mihin ja mita tekemaan niin .... Mitas tassa tulis tehda? (retorinen kysymys, ei mulle ole viela tahan astisessa elamassa kukaan kyennyt neuvomaan, kuuntelen kylla kohteliaasti mutta sitten teen just niinkuin itse parhaaksi naen.)

Laitan tahan kuvan jonka sain tyokaverilta. Joka kerta kun tata katson, tulen niin mahdottoman hyvalle tuulelle!

Tollanen olo mullakin on valilla.