Kalmankuu

Helmikuu - surun kuu, February - sad month

Se paiva on jalleen kasilla, tanaan on 4. vuosipaiva. Haluaisin kutsua tata kuuta Kalmankuuksi silla talle kuulle on taatusti kasautunut kuolemaa. En halua tuntea mitaan mutta sitten tunnen syyllisyytta tuntematta jattamisesta. Tama kuukausi on joko Kamalakuu tai Kalmakuu! Odotan sen paattymista ahdistuneesti.

It is here again, 4th anniversary! This month has its fair share of death spread across the days. I do not feel anything yet feel quilty for not feeling anything. I live in fear until this month is over!

Unikuvia - Dreams

Toissa yona - tai aamuyosta oikeastaan - herasin uneen joka erittain vaikea hyvaksya. Rakas vainaja parin vuoden takaa ilmestyi uneeni ja kaikki oli hyvin todentuntuista. Tiedatteko kun joskushan unessa tietaa nakevansa unta... tama uni oli toden tuntuinen, pelottavasti - vaikka en pelannytkaan. Herasin ja tunnustelin milta minusta tuntuu, ainekset unessa olivat ahdistukseen, suruun, jopa pelkoon. Ihan pienen hetken luulin etta oli tapahtunut kaamea virhe ja vaara ihminen oli krematoitu *huh*. Luulen etta olen alkanut nahda unia nyt kun olen vieroittanut itseni mielialalaakityksestani. Kun olin laakityksen alaisena kaikki oli kuin puuroa, mikaan ei oikein tuntunut miltaan. Nyt pitaa heti huomauttaa etta minun tarpeeni laakitykselle oli ulkoisten olosuhteiden sanelemaa enka todellakaan sano etteiko laakkeet olleet suurena apuna asioiden kasittelyssa ja ylitsepaasyssa. Taisi vain olla aika lopetukselle. En ole itse koskaan ollut masentunut (sanan aidossa merkityksessa) ainoastaan masentuneen laheinen. Joka tapauksessa - minunhan piti kertoa unestani. Ikavoin kyseista henkiloa syvasti mutta tiedan etta han on nyt rauhassa vuosikymmenia kalvaneista ahdistuksista ja oikein saikahdin vahan aikaa etta eikai sentaan, .... en oikein tosissaan edes tieda mita ajattelin. Ehka jotain sellaista todella itsekasta kuten EN JAKSA OTTAA SITA KAIKKEA UUSIKSI, EN EN EN!!! Sitten tuli syva suru ja syyllisyyden tunne kun en osannut kauniimmin ajatella.

******************************
The other night I woke up from a dream I struggled to accept. A dear departed from couple of years ago appeared in my dream and it all felt really REAL, you know how sometimes you know that you are dreaming, this one was really, scarily real... although I was not scared at all. I woke up and tried to think how I was feeling, the dream certainly had all ingredients for anxiety, sadness and even fear. For one horrid moment I thought that there had been a mistake and a totally wrong person got cremated. *Phew* I believe that I have started dreaming again after I weaned myself off antidepressants. When I was under medication everything was like thick porridge, nothing did REALLY feel anything.  Now I would like to add that my need for antidepressants was external, because of things happening beyond my control and I do not for one moment dispute the value of the meds to help me over a sticky patch. It was time to stop now. But - I hasten to add, I have never known depression personally (in the real meaning of the word), I have been the one who is there for a depressed loved one. Anyway, I was going to tell about my dream. I loved this person very deeply and miss him terribly but I also know that he is finally at peace, rid of all anxious thoughts. And for a tiny moment I got so scared of it all not happened after all... I am not even quite sure what I thought at that particular moment, maybe just that NO, I AM NOT STRONG ENOUGH, I CANNOT DO IT AGAIN, I WILL NOT, NO NO NO!!! How very selfish of me. Then followed the deep sadness and feeling of shame for not being able to think any nobler thoughts.

Tienhaarassa - Crossroads

Paassa pyorii, ei tieda, haluaisi tietaa. Mihin suuntaan tulisi kulkea, paikalleen jaaminen kun ei ole varteenotettava vaihtoehto. Valintoja ja paatoksia tulisi tehda mutta kaikenlaiset rajoitukset (rahalliset ja ei-rahalliset) sekoittavat. Voihan vitsi.

************

Head spinning, don't know, would like to know. Where to turn, which road to take. Staying put is not an option. Choices and decisions to be made but all sorts of obstacles and restrictions in the way (financial and non-financial). Oh dear.

Tyynta myrskyn edella - calm before storm!?

On aina tosi ihanaa kun on perjantai-ilta ja koko viikonloppu viela edessa, taysi vastakohta sunnuntai-illan ahdistukselle. Tana viikonloppuna tosin on ahdistuksen aiheita yllin kyllin horisontissa kun on vain ja ainoastaan nama pari paivaa aikaa touhuta koko joulun kirjo. Joskus toivon etta olisin samanlainen kuin muutamat tuntemani henkilot jotka toteavat lokakuun puolivalissa etta "No niin, joulu on pulkassa!" Siis IHAN TOTTA, ei kai noin organisoitunut voi ihan ollakaan. Toisaalta, tana vuonna olen huomannut etta se normaali jouluahdistus ei ole purrut - viela ainakaan. On sellainen olo etta jos kuusen, kinkun ja muut ruoat saa aikaiseksi ja paketin jokaiselle niin siinahan se on. Joulu ilman suorituspaineita ja stressia, olisko se sittenkin mahdollista?
                                                             *****************
It is so lovely, it is Friday night and the whole weekend ahead. Just such opposite feeling  to the angst-ridden Sunday night. Although, this weekend there are lots of  reasons for angst and anxiety looming in the horizon as these are the only days I have to "make the Christmas happen". Sometimes I wish that I were more like some people I know who just calmly state in the middle of October: "Right, I am ready for Christmas, done it all now!" I mean, REALLY, no one can be that organised. On the other hand, this year is somehow different as the standard Christmas angst has not hit me, at least yet. I just feel that if I manage to get the tree, gammon with other special food and a present each then that is it. Would it be possible after all to have Christmas without performance pressures and stress?