No johan sita aikaa vierahti.../ Some time has gone by....

tata blogin kirjoittamista ihmetellessa ja kummastellessa. Tykkaan kovasti lukea toisten blogeja mutta omat tekemiset ja tekematta jattamiset tuntuvat niin vahapatoisilta tanne virtuaalimaailmaan tuulettaa. Mutta, voihan sita ajatella etta itselleen kirjoittelee - omaksi iloksi ja muistin tueksi kun alkaa tuo pahalainen pettaa valilla. Ihan kun miettiin etta mitas sita tapahtui vuosi sitten, saati vuosikymmen takaperin niin ei tahdo pieni muisti ollenkaan pelata. Eli, tama on nyt sitten virtuaalipaivakirjan syntyhetki. Muistelmia joiden todellisuudesta oikeastaa vain minulla on tarkka kasitys! Vaikka yritan toki olla hyvin todenmukainen, muutenhan tasta tulee satukirja. *HIH*

...whilst I have pondered and wondered about whether or not to write. I love to read others' blogs but my own "shenanigans" seem so not worthy of the space in the virtual world. But, I could think that I am just writing for myself -for  my own amusement and to  support my badly flaking memory. Just thinking of what has happened a year ago, let alone a decade ago triggers almost nothing in the grey cells. Alas, this is now the official birth of my virtual diary. Memories of which I am the only (lonely) witness. Only I can tell  how accurate they are although I do try to be truthful in order not to turn this diary into a storybook. :-)